Sheung Yiu: Kovan moninaisuuden tarpeesta Suomessa

Ulkomaalaisena* taiteilijana (ja täytyy heti huomauttaa, että termi "ulkomaalainen" itsessään on kiistanalainen) on voitettava monia esteitä ja läpäistävä byrokratiaa, jotta selviää kulttuurin tekijänä, mikä jo sinänsä on vaikeaa. Eikä tämä koske yksinomaan Suomessa asuvia taiteilijoita. Jos luet tätä blogiteksiä, olet todennäköisesti käynyt läpi - tai tunnet jonkun, joka on käynyt läpi – seuraavia asioita: kielimuuri, käynnit Migrissä, työllistymisvaikeudet tai vain navigointi pohjoismaisella taidekentällä.

Niiden neljän lyhyen vuoden aikana, jotka olen asunut täällä, olen aistinut painetta huomioida moninaisuutta paremmin, ainakin kulttuurialalla. On keskusteluja, foorumeita ja koulutuksia, joissa keskitytään hyväntahtoisuuteen ja vieraanvaraisuuteen – hyvä suunta, jonka olen iloinen nähdessäni – mutta monet näistä keskusteluista päättyivät usein anteeksipyytäviin lohdutuksiin tai yhteiseen olkapäiden kohautukseen, joka voidaan tiivistää lauseeseen "asialle ei voi mitään järjestelmämme takia". Olen huomannut, että moninaisuuteen liittyvä diskurssi Suomessa on erityinen verrattuna esimerkiksi USA:han juuri "järjestelmän" takia. ”Järjestelmä” on se, mikä tekee Suomesta joillekin mahtavan, mutta toisille erityisen suljetun: tarvitaan pankkitunnukset julkisiin palveluihin pääsemiseksi, suomen kieli on pakollinen osaamisvaatimus kaikenlaisissa töissä, kielimuuri on ylitettävä rahoitushakuihin jne.

Pehmeä moninaisuus, kova moninaisuus

Metaforinen olkapäiden kohautus symboloi eroa sen välillä, mitä kutsun pehmeäksi moninaisuudeksi (soft diversity) ja kovaksi moninaisuudeksi (hard diversity). Pehmeä tässä yhteydessä on lainattu termistä pehmeä voima (soft power). Pehmeällä moninaisuudella tarkoitetaan moninaisuuden sosiaalista, kulttuurista ja psykologista tunnustamista. Toisin sanoen se on asenne moninaisuuden puolesta. Viime vuosina on toteutettu monia moninaisuuteen liittyviä kulttuurihankkeita, joista merkittävimmät ovat Framen Rehearsing Hospitality, Kulttuuria kaikille -palvelun Avaus-hanke ja Opetus- ja kulttuuriministeriön Kulttuuripolitiikan, maahanmuuttajien ja kulttuurisen moninaisuuden edistämisen työryhmä. Nämä hankkeet vahvistavat yhteisymmärrystä siitä, että moninaisuus hyödyttää suomalaisen kulttuurin kehitystä ja on taiteen ja kulttuurin perusarvo. Toisaalta kova moninaisuus on rakenteiden tuki moninaisuudelle – järjestelmään mustalla valkoiselle kirjoitettu moninaisuuden tunnustaminen ja tukeminen. Kova moninaisuus on tärkeää, koska ellei moninaisuutta kirjoiteta turvallisemman tilan periaatteisiin, rekrytointiohjeisiin, maahanmuuttopolitiikkaan ja lainsäädäntöön, vieraanvarainen asenne ei voi toteutua todellisina muutoksina, jotka tukevat ulkomaisia ​​kulttuurityöntekijöitä ja marginalisoituja ryhmiä. Kuvaan seuraavaksi lyhyesti kovaan moninaisuuteen liittyen kahta suuntaa, joita Suomi voi parantaa.

Vaikeudet oleskelulupien kanssa

Ensimmäinen koskee taiteilijaviisumia. Tällä hetkellä Suomi tarjoaa taiteilijoille vapautuksen työluvasta 90 päiväksi, mutta pitkäaikaista oleskelua koskevat vaatimukset ovat paljon ankarammat. Oleskelulupa kulttuurin tai taiteen ammattilaiselle edellyttää allekirjoitettua työsopimusta tai sitovaa työtarjousta, mikä vaikeuttaa taiteilijoiden luvan saamista, sillä pitkäaikaiset työsuhteet ovat harvinaisia taidemaailmassa. Useimmat taiteilijat saavat elantonsa satunnaisesta freelance-työstä tai apurahoista näyttelyiden ja esitysten välillä. Vaatimus työsopimuksesta tekee myönteisen oleskelulupapäätöksen saamisen lähes mahdottomaksi itsenäisille taiteilijoille. Ulkomaalaisille taiteilijoille paras mahdollisuus saada oleskelulupa on työskennellä pitkäaikaisessa palkallisessa tehtävässä taideinstituutiossa, mutta kaikki ulkomaiset kulttuurityöntekijät eivät ole taidehallinnon työntekijöitä. Olen kuullut, että jotkut kulttuurilaitokset, kuten Myymälä2 ja Kuopio Orchestra, tarjoavat apua tarvittavien papereiden laatimisessa. Itsenäisten ulkomaisten taiteilijoiden pysyminen Suomessa pitkällä aikavälillä on kuitenkin edelleen hallinnollisesti vaikeaa, vaikka ulkomaisille kulttuurialan lahjakkuuksille on kysyntää.

Havaintoni mukaan vaikeus saada oleskelulupaa on ajanut monet suomalaisista taidekouluista valmistuneet ja Suomessa pitkään työskennelleet lahjakkaat taiteilijat pois Suomesta muihin maihin, kuten Saksaan, Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Koreaan, jotka tarjoavat erityisiä taiteilijaviisumeja. Esimerkiksi Berliinissä myönnetään taiteilijaviisumeja, jotka työsopimuksen sijaan perustuvat portfolioon ja rahoitussuunnitelmaan. Suomen on toimittava nopeasti. Ulkomaisten kykyjen lähtiessä paikallinen taidemaailma menettää jatkuvasti kansainvälisiä yhteyksiään. Vuotavan ilmapallon tavoin paikallinen taidekenttä ei siis pidä muotoaan, vaikka Suomessa on yksi maailman vankimmista taiteen ja kulttuurin rahoitusinfrastruktuureista. Vaikeudet oleskelulupien kanssa tuntuvat ulkomaisten kykyjen keskuudessa kaikilla aloilla. Esimerkiksi #ReformMigri-aloitteen tekijät ovat keränneet ihmisten ​​tarinoita siitä, kuinka ulkomaiset ammattilaiset ovat juuttuneet byrokratiaan ja asiakirjoihin. Suomen on jo kauan odotettu harkitsevan pehmeää asennettaan moninaisuuteen heijastavan, taiteilijaerityisen oleskelulupakäytännön perustamista.

Moninaisuus rekrytoinnissa

Toinen asia on rekrytointi. Jos tunnustamme - vaikkakaan ei ilman kriittisyyttä - että englanti on taiteen lingua franca; jos haluamme vaalia kansainvälistä taidemaailmaa, joka juhlii erilaisuutta, niin kulttuurilaitosten tulisi harkita uudelleen vaatimusta suomen kielen osaamisesta erittäin kansainvälisessä työympäristössä. Tässä suhteessa monet teknologiayritykset ovat paljon ketterämpiä ottamaan vastaan ​​kansainvälisiä kykyjä, kuin suomalaiset kulttuurilaitokset. Tai vieläkin edistyksellisempää olisi, että kulttuurisektori ottaisi johtoaseman moninaisen rekrytoinnin toteuttamisessa. Moninaisessa rekrytoinnissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että puolueellisuus vähenee ja edustus rekrytointiprosesseissa on tasapuolista. Kulttuurilaitokset voivat aktiivisesti etsiä kansainvälisiä ehdokkaita moninaisemman työympäristön vaalimiseksi, jotta moninaisuus ei ole ulkoistettua vaan työkulttuuriin sisäänrakennettua.

Vaikka ”moninaisuuskiintiöt” työpaikoilla ovat edelleen kiistanalaisia – seurauksena voi olla vainoharhainen tunne siitä, että on vain kiintiöpalkattu, ja kiintiö voi olla myös pinnallinen PR-ele – ne avaavat mahdollisuuksia ja taloudellista vakautta ulkomaisille kyvyille. On sanomattakin selvää, että kaikki kiveen hakatut ohjeet ovat hyödyttömiä ilman oikeaa asennetta ja tarkoitusta. Esimerkiksi pankkialalla työntekijöistä on helposti tullut vain moninaisuuden "maskotteja". Silti väitän, että kovaa moninaisuutta tarvitaan edelleen, varsinkin tyhjän hyvesignaloinnin ja pinkkipesun aikana (esimerkiksi HLBT-vähemmistön asian omahyväinen käyttö PR-temppuna), vaikka moraalin muotoileminen säännöiksi voikin ensin olla hankalaa. Kovien moninaisuuden keinojen käytöllä varmistetaan, että moninaisuus perusarvon on paremmin suojattu kulttuurialan trendeiltä, ​​maan hallituksen vaihdoksilta ja henkilöstömuutoksilta. Kovalla moninaisuudella estetään henkilökohtaisten ​​ennakkoluulojen piilottamista järjestelmän taakse ja niiden naamioimista sääntöjä noudattavaksi vanhurskaudeksi. Se helpottaa myös joutumista vastuuseen mahdollisista väärinkäytöksistä.

Perusteelliset muutokset ”järjestelmän” sisällä ovat hidas prosessi, mutta muutosta tapahtuu. Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Koneen Säätiö ovat viime vuosina tarjonneet apurahoja koskevia tiedotustilaisuuksia myös englanniksi. Kuitenkaan Taiken hakulomakkeissa ei vieläkään ole englantia kielivaihtoehtona. Kun suomalainen kulttuuriala muuntaa pehmeää asennettaan moninaisuuteen koviksi moninaisuuden tunnustaviksi teoiksi, voi erilaisuudesta jonain päivänä Suomessa tulla normi eikä kamppailu.

Sheung Yiu

Sheung Yiu on hongkongilainen kuvataiteilija ja tohtoritutkija Helsingistä. Hänen kiinnostuksenaan on tietokonevalokuvauksen lisääntyvä monimutkaisuus ja toimijuus nykyajan digitaalisessa kulttuurissa. Hän pyrkii laajentamaan sen ontologiaa muotoilemalla yhteyksiä valokuvauksen teorioiden ja uusien realismin muotojen, olio-ontologian ja verkostoajattelun välillä. Taiteelliseen työskentelyyn ja monitieteiseen yhteistyöhön pohjautuvassa tutkimuksessaan hän tarkastelee teoksissaan laskennallisen tietokonevalokuvauksen poetiikkaa ja politiikkaa, kuten tietokonenäköä, tietokonegrafiikkaa ja etäaistimuksia. Yiun teokset ovat valokuvia, videoita, valokuvaobjekteja, näyttelyinstallaatioita ja vedonlyöntiä.

www.sheungyiu.com

Read this blog post in English here.