Outi Salonlahti: Tyynyliinaviesti Trumpille ja muita aktivismin muotoja
Kettukin verkostoseminaari ”Muutoksessa – aktivismi erityistaidetoiminnassa” 2.11.2017 käsitteli nimensä mukaan taidetta ja aktivismia. Vaikuttamista käsiteltiin monista näkökulmista.
Tutkija ja taidekasvattaja Minna Haveri kertoi taiteella vaikuttamisesta ja siihen liittyen artivismista ja craftivismista. Artivismi on yhteiskunnallista vaikuttamista taiteen keinoin ja craftivismi on pehmeää vaikuttamista käsityön keinoin. Haveri pohtikin, että kun kerran kehitysvammaisten henkilöiden työtoiminnassa tehdään usein käsitöitä, niin miksi ei alettaisi tehdä craftivismia ja nostettaisi esiin itselle tärkeitä asioita käsitöiden kautta?
Minna Haveri kertoi taiteella vaikuttamisesta.
Kuvataiteilija Riina Noro kertoi, miten häntä omassa taiteessaan kiinnostavat poliittiset yhteentörmäykset. Noron taiteen yhtenä tavoitteena on puolustaa ihmisoikeuksia, rikkoa rajoja, tuoda esille autismin ja ADHD:n kirjoa sekä toimia arkisyrjintää vastaan. Noro kuvaili taidetta omaksi Ylioppilastalokseen – hän aikoo vallata sen.
Onko kaikki taide poliittista?
Taiteeseen, jonka sisällöissä tuodaan esiin esimerkiksi vammaisuuden kokemusta tai vammaisille ihmisille merkityksellisiä asioita, kutsutaan yleensä vammaistaiteeksi tai vammaispoliittiseksi taiteeksi. Kaikkien vammaisten taiteilijoiden tuotannossa vammaisuus ei kuitenkaan ole merkittävä teema. Etuliitteet voidaan muutenkin kyseenalaistaa. Ovatko sanat vammaistaide ja erityistaide turhia? Eikö voisi puhua vain taiteesta?
Onko kuitenkaan olemassa taidetta joka ei olisi poliittista? Taide voi tehdä näkyväksi asioita tai jättää ne näkymättömiksi. Esimerkiksi kuvataiteen tekeminen, sen esillepano, näyttelyiden järjestäminen sekä museoiden ja gallerioiden toiminta sisältävät kaikki lukuisia valintoja, joita tekevät niin taiteilija kuin taidekentän portinvartijat. Vaikka taiteilija ei itse ajattelisi työnsä olevan poliittista, niin hän ja hänen työnsä eivät ole irrallisia maailmasta ja siitä yhteiskunnasta, jossa ne on tuotettu. Onko sekin kannan ottamista, että ei ota kantaa?
Kate Simms ohjasi työpajan videoyhteydellä Britanniasta käsin.
Pääsimme myös osallistumaan Kate Simmsin ohjaamaan työpajaan Mental Health Voice. Simms on taiteen tekijä, joka itse elää mielenterveysongelmien kanssa. Teimme taikalyhtyihin ”diakuvia”, joissa hyödynnettiin aineistoja Chichesterissä sijainneen Graylingwell-mielisairaalan arkistoista, esimerkiksi valokuvia potilaista ja lääkäreistä, sairaalan pohjapiirroksia, diagnooseja, lääkäreiden muistiinpanoja potilaiden hoidosta ja niin edelleen. Diakuviin myös piirrettiin ja kirjoitettiin. Tuotostemme sisällöissä kuului monenlaisia kannanottoja ja ääniä: ”I am not a dog”, sanoo koira-asennossa oleva ihminen. ”Somewhat childish + weak-minded”, kuuluu lääkärin muistiinpano potilaasta. ”Illegal? ÆØ” lukee ihmishahmon vieressä. Voisin väittää, että meillä oli poliittisen taiteen työpaja!
Materiaalina käytettiin mielisairaalan arkiston aineistoja piirtoheitinkalvoille tulostettuina.
Kirjoittaja sai työpajassa aikaan tällaisen diakuvan.
Pehmeitä viestejä päättäjille
Seminaarissa esiteltiin myös erilaisia hankkeita, joissa oli yhdistetty aktivismia ja taidetta. Softartivistien (softartivistit.net) tunnuslauseena on ”Pehmeitä tekoja kovassa maailmassa”. Työryhmän Unelma-projektissa painettiin viestejä tyynyliinoille ja järjestettiin tilaisuuksia, joissa tyynyliinat lahjoitettiin päättäjille. Ajatuksena oli, että jospa viesti imeytyisi yöllä tyynyliinasta päättäjän päähän, ja viesti siirtyisi lopulta teoksi.
Suunnitelmissa oli jakaa tyynyliinoja nimenomaan suomalaisille poliitikoille. Yksi osallistujista halusi kuitenkin lähettää viestinsä presidentti Donald Trumpille. Aluksi epäröitiin, että mitenköhän toimitus voisi päästä perille. Lopulta ystävällisen Yhdysvaltojen suurlähetystön avulla tyynyliina lähti matkaan. Ja mitä tyynyliinaan olikaan painettu? Yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi ”No walls, no wars”. Toivottavasti viesti menee perille.
Seminaariväki työskenteli keskittyneesti työpajoissa.
Teksti ja kuvat Outi Salonlahti
Kirjoittaja on Kulttuuria kaikille -palvelun opintovapaalla oleva työntekijä, joka opiskelee kulttuuripolitiikkaa ja toimii salaisena saavutettavuusagenttina Jyväskylässä.