Viimeinen kirjoitus
Tämä on viimeinen kirjoitukseni tällä blogilla. Olen kaksi viikkoa
yrittänyt käydä kokemassa kulttuuria ja elämyksiä, mutta turhaan. Olen
istunut koulunpenkillä, toimistolla Kiasman pedagogisessa osastossa ja
erilaisissa kulkuneuvoissa. En ole mennyt yhetteenkään näyttelyyn,
museoon, teatteriin tai lukenut mitään siihen liittyvää. Mitäs sitä
täyspäiväisenä opiskelijana ollessa. Ei ole ollut aikaa
"turhanpäiväiseen"vapaa-aikaan, eikä ole kyllä ollut rahaakaan mennä.
Matkatessani palaverista toiseen ja kouluun olen kuitenkin kiinnittänyt ihmeellisiin asioihin huomiota.
Metro.
Metrossa nuoret miehet harrastaa flirttailevaa silmäpeliä nuorten
naisten kanssa. Metrossa vanhemmat naiset kanta vähintään kahta laukkua
tai kassia mukanaan, miehet istuu aina vähän haarat levällään. Nuoret
naiset laittaa aina laukkunsa viereiseen penkkiin ja siirtävät sen vasta
jonkun yrittäessä tunkea siihen. Metroon juoksevat ovat aina nuoria
nuoria miehiä. Naiset yrittävät nopealla kävelyllä saavuttaa sen.
Metro
on ihmeellinen paikka. Jos olisin taiteilija se olisi mahtava
videoinstalaatioon mahdollistava tila. Siinä tallentuu Helsinkiläiset
pienoiskoossa.
Ihmisten perusilme. Niin hämmästyttävä. Niin paljon
alaspäin taipuvia suupieliä ja surullisia silmiä. Voi herran lettas!
Vaikka asumme hyvinvointivaltiossa!
Muutamia tiloja lukuunottamatta perusilmeet ovat niin masentavia.
Kiasman
ohi kävelevät ihmiset hymyilevät ja ihemttevät kuullessaan Omeka Ogbohn
Tämä on Lagos- ääni-installaatiota. Se herättää heitä. Samoin
Elielinaukiolla humpahtavaa musiikkia soittava Romani trio. Ihmiset
selvästi kaipaavat jotain normista poikkeavaa hälinää.
Lapset.
Niitä tuijottaa kaikki, jos ne on sattumoisin samassa
liikennevälineessä. Niiillä ei ole onneksi mitään tilannetajua vaan ne
paukauttaa kaikki mitä mieleen tulee.
Kynnet ja kädet. Tämän syksyn (ja toivottavsti tulevan
talven) muotiin kuuluu kynsilakka ja käsien hoito. Myös miehillä. Missä
ikinä olenkin kaikilla on viimeisen päälle laitetut, hulitelut ja
siistit kynnet. Paitsi humalaisilla. Naisten asusteisiin kuuluu myös
isot sormukset. Miehillä kiiltävät teräksiset tai kultaiset
vihkisormukset. Kädet on persoonallisin piirre mitä voi löytää
ihmisistä. Niitä ei voi meikata, maksaläiskiä ei voi peitellä eikä
myöskään ryppyjä. Ne kertoo todellisen iän, luonteenpiirteen,
voimakkuuden ja pehmeyden.
Minusta kulttuurin löytää ihmisistä. Heidän tekemisistään ja
käyttäytymisestään. Siitä miten he kohtaavat asioita. Se on parasta kun
sen osaa ja saa katsoa täysin ulkopuolisena. Pidättehän silmät auki
seuravalla kerralla kun menette metroon? Ei sillä tumman ikkunan takana
eikä kattorajassa ole mitään. Uskokaa minua.
Näillä pohdinnoilla lopetan tämän blogin kirjoittelun.
Toivon, että kaikki hymyilisi vaikka on tulossa syksy. Nauttisi kaikesta
mitä elämä eteen tuo. Älkää hävetkö katsekontakteja.
Näillä sanoilla satoivotan kaikille lukijoille oikein mukavaa syksyä.
ps. Tämän viikon perjantaina on luvattu hellettä!