Järjestöjen leikkaukset pyyhkivät pois vammaishistoriaa
Hallituksen päätökset jatkaa massiivisia leikkauksia STEA-rahoitukseen sekä muuttaa avustuksen saamisen kriteerejä ovat kova isku muun muassa vammaisjärjestöille. Päätökset ovat uhka monien ihmisten ja ryhmien tulevaisuudelle sekä heidän historiansa tallentamiselle.
Monen järjestön johtama tärkeä vertaistuki, vapaaehtoistyö, kehittämistyö ja vaikuttamistyö päättyy. Paljon asiantuntemusta katoaa ja tuhannet ihmiset jäävät ilman apua. Demokratia heikentyy, kun kansalaisjärjestöt eivät ole enää vahvistamassa yksilöiden ääntä.
Syyskuun lopussa järjestetyssä vammaishistorian tallentamista käsitelleessä arkistoalan työpajassa järjestöalan leikkaukset nousivat suureksi huolenaiheeksi. Monien merkittävien järjestöjen historia todennäköisesti katoaa samassa rytäkässä toiminnan kanssa. Esimerkiksi vammaisjärjestöillä on arvokasta vammaispoliittiseen toimintaan liittyvää aineistoa, jonka toimittaminen arkistoihin ja museoihin vaatii työaikaa. Tämä aineisto kertoo paitsi vammaishistoriasta myös hyvinvointivaltiomme ja kansalaisyhteiskunnan historiasta. Kun järjestö ajetaan alas hyvin nopealla aikataululla, sen historia päätyy pahimmassa tapauksessa roskalavalle.
Tämäkö on hallituksen tavoite: pyyhkiä pois osa kansakunnan muistia?
Salla Fagerström, puheenjohtaja, Kuurojen Liitto ry
Kari Huuskonen, museoamanuenssi, Näkövammaisten liitto ry
Lena Karhu, arkistonjohtaja, Svenska centralarkivet
Rita Paqvalén, tietokirjailija
Taru Perälä, kulttuurisihteeri, Kynnys ry
Anna Piispanen, tutkija, Työväen Arkisto
Sanni Purhonen, aktivisti/kirjailija
Outi Salonlahti, erityisasiantuntija, Kulttuuria kaikille -palvelu
Sari Salovaara, vammaiskulttuurin asiantuntija
Petri Tanskanen, arkistonjohtaja, Työväen Arkisto
Kirjoittajat ovat vammaishistoriakuukauden verkoston jäseniä.
Teksti on julkaistu ruotsiksi Åbo Underrättelserissä 19.10.2026: Nedskärningarna på föreningsfältet raderar ut funkishistorien (siirryt toiselle sivustolle)
