Keskustelua kirjailijaliittojen jäsenyyskriteereistä
Hufvudstadsbladetissa käydään nyt keskustelua, joka alkoi Jonas Forsbackan kirjoittamasta Hassan Blasimin haastattelusta (HBL 11.2.). Haastattelussa ja samaan teemaan syventyvässä artikkelissa nousi esiin kysymys siitä, millaiset työskentelyedellytykset on kirjailijoilla, jotka kirjoittavat Suomessa muilla kielillä kuin suomeksi tai ruotsiksi. Tämä on kysymys, jonka kanssa olemme työskennelleet erityisesti vuosina 2014–2018 eri hankkeissa yhteistyössä esimerkiksi “muunkielisten” kirjailijoiden Sivuvalo-projektin kanssa. Yksi puutteista, joihin keskityimme jo tuolloin liittyy juuri jäsenyyskriteereihin, jotka Blasim mainitsee. Kirjailijat, jotka kirjoittavat muilla kielillä kuin ruotsiksi tai suomeksi eivät voi päästä jäseniksi Suomen Kirjailijaliittoon eivätkä Finlands svenska författareföreningiin (FSF).
Forsbackan artikkelia seuraavana päivänä Hufvudstadsbladetin kulttuuripäällikkö Andrea Svanbäck jatkoi kolumnissaan (HBL 12.2.) kirjoittaen, että kriteerit siitä miten ja mitä luetaan mukaan ’suomenruotsalaisuuden’ käsitteeseen pitäisi pystyä määrittelemään uudelleen ja siitä pitää voida keskustella. ”Joustava vähemmistö kuten suomenruotsalaiset ei saa kääntyä sisäänpäin”, hän kirjoittaa.
Vähän yli viikkoa myöhemmin (HBL 20.2.) vastusti kirjailija Johanna Holmström ajatusta: ”Ei ole sama asia tulla käännetyksi ruotsiksi tai kirjoittaa ruotsiksi. Miten laatua voidaan arvioida, jos ruotsin kieli ja tyyli, jota arvioidaan, ei ole kirjailijan omaa?”. Hän kritisoi Blasimia passiivisuudesta: ”Se, että vain istuu ja odottaa että muut taistelisivat puolestani, johtaa harvoin mihinkään.”
Tosiasia kuitenkin on, että hänen mainitsemansa kirjailijat ovat käyneet tätä taistelua yli vuosikymmenen ajan. Kieli- ja jäsenyyskysymyksestä on keskusteltu ja keskustelu on hyvin dokumentoitu, kuten kirjailija Daniel Malpikka muistutti meitä vastineessaan ”Ruotsinkieliset kirjallisuusinstituutiot eivät ole vallattomia” (HBL 21.2.). Erilaisia ratkaisuja jäsenyyskysymykseen on esitetty esimerkiksi Kulttuuria kaikille -palvelun raportissa Wandering words, Comparisons of the Position of Non-dominant Language Writers in Nordic Organizations (Korhonen & Paqvalén 2016). Malpikka kyseenalaisti myös Holmströmin ajatuksen, että kirjailijoiden pitäisi perustaa kolmas, monikielinen yhdistys.
Samaa ongelmaa ei ole muissa Pohjoismaissa, joissa kirjailijaliitoilla on kieli-inklusiiviset jäsenyyskriteerit. Yllämainitussa raportissa esitellään yksityiskohtaisesti, kuinka pohjoismaiset kirjailijaliitot tekevät laadun arviointia muilla kuin maan virallisilla tai kansalliskielillä.
Tämä uutinen on kirjoitettu 24.2. Keskustelu HBL:ssä on jatkunut sen jälkeenkin.
Keskustelu Hufvudstadsbladetissa
Kaikki keskusteluun liittyvät kirjoitukset HBL:ssä (siirryt Hufvudstadsbladetin sivuille)
Lisätietoa kirjallisuuskentän monikielisyydestä
Hanke Monikielisyys ja moninaisuus kulttuurikentän voimavarana, jossa linkit myös raportteihimme:
- Wandering words: Comparisons of the Position of Non-dominant Language Writers in Nordic Organizations
- My Language, My Homeland: Recommendations for the Improvement of the Kurdish-Nordic Literary Field
- A Writing Hand Reaches Further - ”Čálli giehta olla guhkás”: Recommendations for the improvement of the Sámi literary field
- A View of the Conditions of Arabic Literature in the Nordic Region
