Nykysirkus - mahdollisuuksien taidemuoto?
Kun minua pyydettiin bloggaajaksi Kulttuuria kaikille -palveluun, olin myyty kulttuurimies. Vihdoinkin pääsen sanomaan jotain… niin, mitä haluankaan sanoa? Päässäni alkoi pyöriä kymmeniä, ehkä jopa satoja aiheita joista kirjoittaa. Minulla olisi mahdollisuus ottaa kantaa tanssi-, nykysirkus- ja teatterikentän tilaongelmiin tai vaikkapa paneutua sinivalaiden ja ihmisten välisiin kulttuurieroihin. En kuitenkaan pohdi näitä asioita, vaan lupauduin kirjoittamaan kolme blogi-kirjoitusta nykysirkuksen saavutettavuudesta tuottajan, taiteilijan ja organisaation johtajan näkökulmasta.
Tällä hetkellä työskentelen enimmäkseen nykysirkuksen parissa ohjaajana, käsikirjoittajana ja tuottajana. Aiemmin olen siis työskennellyt enimmäkseen teatterin ja kuvataiteen parissa sekä sitä ennen turvalaiteasentajana useita vuosia.
Näin ensimmäisen nykysirkusesityksen vuoden 2012 keväällä, jolloin siirryin Cirko - Uuden Sirkuksen Keskuksen tuottajaksi (olen kotoisin Meri-lapista Kemistä ja siellä ei ole ollut mahdollisuutta törmätä tällaiseen taidemuotoon). Tajusin heti, millaiset mahdollisuudet kyseisellä taidemuodolla onkaan! Erityisesti saavutettavuuden kannalta. Nykysirkus soveltuu ihan kaikille, niin kuuroille kuin näkövammaisille tai suomalaisille kuin maahanmuuttajallekin. Nykysirkus on "ihan ok"-nosteessa myös Suomessa, mutta sitä ei ole osattu taidemuotona tuoda kunnolla ihmisten tietoisuuteen. Etenkään "erityisryhmien" tietoisuuteen.
Ohjaan ja käsikirjoitan ensimmäistä nykysirkusteostani "The Office" Cirko-festivaaleille. Ensi viikolla pohdiskelen blogissani miten käsittelen saavutettavuutta tuotannollisesta ja taiteellisesta näkökulmasta kyseisessä projektissa. Saako tällainen ajattelu olla osana taiteellista prosessia?
Helsingissä, 6.3.2013
Antti Hanhisuanto
Kulttuurimies