Ohita navigaatio

Ajatuksia ja kohtaamisia 4.10.2016

Haastateltavana Anna Finnilä ja Jari Harju: Saavutettavuuden tekniset asiat on helppo toteuttaa, mutta normikriittisyys on pitkäjänteisempää työtä

Anna Finnilä ja Jari Harju.
Kuvassa Anna Finnilä ja Jari Harju.

"On tärkeä saada vino näkökulma Helsinkiin."

Uusi Helsingin kaupunginmuseo on halunnut panostaa yleisöjen ja yhteisöjen palvelemiseen. Museo tilasti uudistuvan museon yhteydessä saavutettavuussuunnitelman Avaavalta ja Kulttuuria kaikille -palvelulta. Normikriittisyys ei ollut alun perin museon saavutettavuuden tarkastelun kohteena, mutta se tuli mukaan saavutettavuussuunnitelmaan prosessin myötä. 

Haastattelimme uuden Helsingin kaupunginmuseon Anna Finnilää ja Jari Harjua. He olivat tiimissä, joka suunnitteli uutta museota. Anna vastasi uusitusta Lasten kaupungista ja Jari Helsinki-näyttelyn tuottamisesta.

Sanasto blogikirjoituksen lopussa.

Miksi tilasitte saavutettavuussuunnitelman?


Anna: Halusimme selvittää paremmin museokävijöiden tarpeita.

Jari: Suunnitelma lähti liikkeelle siitä, että olimme törmänneet käytännön haasteisiin ja ongelmiiin. Olimme saaneet palautetta ja valituksia asiakkailta saavutettavuuteen liittyen, kuten sitä, että valaistus on huono tai näyttelytekstejä ei näe lukea. Halusimme koostaa paperille asioita ja katsoa jonkun kanssa yhdessä minimitavoitteet uuden museon yhteyteen. Näimme tärkeänä koostaa kirjalliset tavoitteet saavutettavuudesta.

Anna: Ulkomaiset esikuvat ovat olleet vahvasti vahvistamassa tätä toivetta. Ruotsissa ja Englannissa vieraillessa saa monissa museoissa ihailla, miten kaikenlaiset asiakkaat on huomioitu monin eri tavoin.

Anna: Meidän museomme ovat vanhoissa rakennuksissa ja tilat ovat haastavat. Nyt remontin yhteydessä oli kuitenkin parempi mahdollisuus tavoitella saavutettavuutta.

Mitä hyötyä saavutettavuussuunnitelmasta on ollut? 

Anna: Saimme siitä hyvän työkalun eri ammattiryhmien kanssa työskentelyä varten. 

Jari: Meillä on ollut haasteena se, miten saisimme välitettyä tiedon eteenpäin ulkopuolisille tekijöille ja suunnittelijoille, että saavutettavuus tulisi huomioitua yhtä tärkeänä asiana kuin muu suunnittelu. Nyt oli helppo näyttää näyttelysuunnittelijalle valmista dokumenttia ja kannustaa huomioimaan erityisesti ”nämä ja nämä” kohdat. Koen tärkeänä, että tieto on kootusti saatavilla. 

Museo on ollut auki reilu neljä kuukautta. Miten onnistuitte? 

Jari: Olemme ainakin yrittäneet pyrkiä parempaan, eikä ole tullut esille mitään pahoja pullonkauloja. Nyt kun uusi museo on ollut jonkin aikaa auki, huomaamme, että monet asiat on hyvä tarkistaa, koska edellinen museo Sofiankadulla oli eri tila ja siellä nousivat esiin eri asiat saavutettavuuden suhteen kuin nyt. 

Saavutettavuusuunnitelmassa oli suosituksia normikriittiseen työskentelyyn?


Jari: Saavutettavuussuunnitelmasta tuli laajempi, mitä alussa ajattelimme. Normikriittisyys ei ollut alunperin tarkastelumme kohteena, mutta se tuli mukaan saavutettavuussuunnitelmaan prosessin myötä, kun teimme sitä yhdessä teidän kanssanne. Minulla ainakin se avarsi ajattelua, että saavutettavuus on paljon muutakin kuin teknisiä asioita.

Anna: Olen samaa mieltä. Minulle syntyi oivallus siitä, että saavutettavuuden pitäisi läpäistä koko museotyö ihan siitä lähtien, miten kokoelmia kartutetaan.

Jari: Minulle oli iso asia oivaltaa se, että tekniset asiat on helppo toteuttaa, kun saa tietoa, mutta normikriittisyys on paljon pitkäjänteisempää työtä. Koko talon pitää sitoutua siihen ja saada normikriittisyys pysyväksi osaksi arjen työtä, eikä riitä, että se elää vain hankkeessa tai siitä lukee muutama rivi jossain dokumentissa.

Anna: Meillä onkin tällä hetkellä keskustelua siitä, että normikriittisyys pitäisi saada laajemmin näkyviin museossa.

Miten normikriittisyys näkyy uudessa museossa? 

Anna: Lasten kaupunkia suunnitellessa me pidimme tärkeänä tuoda esille tekstejä ja kuvituksia suunnitellessa, että lapsi ei ole tietynlainen normin mukainen ja että perheet ovat monenlaisia.

Lasten kaupungin seinäkuvitusta, lapsia hiekkalaatikolla.Lasten kaupungin seinäkuvitusta.

Anna: Olen sitä mieltä, että voimme järjestää välillä erilaisia tempauksia normikriitisestä näkökulmasta, kuten ohjelmaa sateenkaariperheille. Hakasalmen Huvilassa oli ohjelmaa tämän vuoden Helsinki Priden aikaan. Pidämme tärkeänä sitä, että kysymme asianomaisilta.

Jari: Museossa on erilaisia tiloja. Esimerkiksi neljännen kerroksen tila on “ketterämpi”, jonne on tarkoitus tuoda esiin kantaaottavampia ja subjektiivisempia teemoja ja pitää jatkossakin normikriittisyys vahvemmin esillä.

Kuva tehtävästä tee meistä perheKuva lasten museon seinältä. Museokävijä saa koota erilaisia perheitä seinätarrojen avulla.

Anna: Normikriittisyys ei ole ihan uutta meille. Me olemme esimerkiksi Yhtä juhlaa -näyttelyssä korostaneet Helsingin monikulttuurisuutta ja Häät-näyttelyssämme nostaneet esiin miesparin tarinan.

Jari: Varokaa, mustalaisia! Väärinymmärryksen historiaa -näyttely oli poleeminen, siinä peilattiin ennakkoluuloja. Näyttelyssä oli oppaina romaneja. 

Anna: Olen mukana työryhmässä, joka vastaa rekrytoinnista. Olemme yrittäneet huomioida uusia työntekijöitä rekrytoidessa moninaisuutta, että tulisi monenlaisia kaupunkilaisia, kuten eri kielisiä.

Jari: Halusimme nostaa pysyvän Helsinki-näyttelyn suunnittelussa esiin moniäänisyyttä. Museon kokoelmat edustavat ehkä turhankin paljon hyvinvoivaa keskiluokkaa. Emme halunneet nostaa esille vain ulkopuolelta asiaa katsovan tutkijan objektiivista ääntä, vaan pidimme tärkeänä, että saamme esille ihmisten autenttisia ääniä, mutta niitä ei aina ole helppo löytää. Meillä oli nyt tuuria, kun löysimme omasta kokoelmasta työttömän ruotsinkielisen puusepän päiväkirjan 1860-luvulta. Päiväkirja tuntuu yllättävän modernilta, ja siihen on helppo samaistua. Kun sataa, mieli painuu alas, jos ei muutenkaan elämä ole raiteillaan.  

Kuvassa päiväkirja ja sarjakuvaKuva 1860-luvulla eläneen työttömän puusepän päiväkirjasta ja sen pohjalta tehdystä sarjakuvasta

Jari: Kysyin Museonjohtaja Tiina Merisalolta terveisiä haastatteluun. Hän sanoi, että me olemme aloittaneet tien ja tavoitteena on saada normikriittisyys osaksi museorutiinia. On tärkeä saada vino näkökulma Helsinkiin. 

Mitä haasteita näette saavutettavuudessa ja normikriittisyydessä?

Anna: Tärkeää on, että työtä ei pidä nähdä vuorena.

Jari: En näe tätä kauhean vaikeana haasteena, vaan valintana, että lähdemme tekemään enemmän ihmisten kanssa. Pitää uskaltaa antaa muille äänille tilaa ja seistä sen takana. 

Anna: Meidän Helsingissämme on paljon eroja, on tärkeä saada lähiöiden Helsinki näkyviin museossa.

Jari: Se, mitä normikriittisyys on, vaatii minulla ainakin vielä jumppaamista, että se tulee tietoiseksi. Nyt voimme tehdä normikriittistä työtä tietoisemmin ja suunnata katseemme moninaisuuden kirjossa marginaaliin. Yksi mahdollisuus on se, että houkuttelemme kaupunkilaisia ja erilaisia ryhmiä tuomaan omaa ohjelmaa museoon. Ensi vuoden Helsinki Pridessä on ajatuksena, että haemme yhteistyötahoja tai avaamme ovia Pride-viikon ohjelmalle.

Anna: Meille on tullut paljon uutta asiakaspalveluhenkilökuntaa. Voisimme tarvita jatkossakin koulutusta monenlaisten yleisöjen kohtaamisesta. 

Jari: Olisi hyödyllistä kuulla konkreettisia esimerkkejä muista museoista. 

Tiedättekö Suomi 100 - sateenkaaren väreissä -hankkeen?


(Kulttuuria kaikille -palvelun ja Setan yhteishankkeen Tapahtumat-sivulle kulttuuritoimijat voivat ilmoittaa omia tapahtumiaan, joissa on LHBTIQ-sisältöä.)

Jari: Hanke on tuttu. Tarkistimme, että tapahtumiin ehtii vielä ilmoittautua ensi keväälle tai syksylle. Meillä on parikin hanketta ensi vuonna, jotka voisivat sopia mukaan siihen.  

Anna: Olen laittanut Suomi 100 -sateenkaaren väreissä -hankkeen korvan taakse. Meillä on yhteistyötä arkistojen kanssa. SLS, eli Svenska Litteratursällskapet i Finland kerää LHBTIQ-vähemmistöjen tarinoita ja muistoja. Aion seurata aineistoa ja selvittää, voisimmeko tehdä jotain yhteistyötä aineistoon liittyen. 

Miten keräätte asiakaspalautetta uudessa museossa?

Jari: Palautteen keräämiselle jää arkityössä liian vähän aikaa. Normaalisti meillä on aika rutiininomainen palautekaavake, jossa on kyllä paikka vapaalle palautteelle. Meille tulee loppusyksystä korkeakouluharjoittelija ja ajatuksena on ollut, että hän panostaisi asiakaskokemuksen tutkimiseen. Emme halua hukata sitä yleiseen tyytyväisyyden kysymiseen, vaan miettiä tarkasti teemat erikseen Lasten kaupunkiin, neljänteen kerrokseen ja pysyvään näyttelyyn ja kysyä niihin liittyen palautetta. Tässä on oiva tilaisuus selvittää, onnistuimmeko jossain asiassa vai emme. 

Anna: Opimme museon suunnitteluprosessissa, että meidän pitää varata seurannalle aikaa.

Onko teillä esikuvia?  

Jari: Liverpoolin museo on tehnyt yhteistyötä kaupungin väestön eri sosiaaliryhmien kanssa. He kertoivat esimerkiksi huomanneensa, että aasialaistaustainen väestö on museossa aliedustettuna, joten he lisäsivät sisältöä ja huomasivat sen auttavan tavoittamisessa.

Anna: Muutenkin Englanti, kuten Glasgow ovat hyviä esikuvia, siellä on päätetty satsata. He esimerkiksi ovat rekrytoineet maahanmuuttajataustaisia, joiden on muuten ollut vaikea työllistyä. Tämä on helpottanut henkilöiden työllistymistä myöhemminkin.

Kuva museon aulasta.Kuvassa Helsingin kaupunginmuseon aula. Museoon on aina ilmainen sisäänpääsy!

Helsingin kaupunginmuseo on houkutteleva! Valloittavasti sisustettu aula kutsuu loikoilemaan ja unelmoimaan. Peukutan tavoitteelle esitellä vino näkökulma Helsinkiin!

Haastattelijana ja kuvat Mira Haataja / Kulttuuria kaikille -palvelu

Sanasto:

Saavutettavuus: 

Kaikissa yhteisöissä on moninaisuutta ja keskenään erilaisia ihmisiä. Saavutettavuus on muun muassa sitä, että palveluissa huomioidaan ihmisten yksilölliset tavat toimia.  Lue lisää saavutettavuudesta.

Normit ja normikriittisyys: 

Normit ovat yhteisöissä oleva vuorovaikutuksen muoto, joka saa ihmiset toimimaan tietyllä tavalla yhteisön toiveiden ja ääneenlausumattomien sääntöjen mukaan. Normit vaikuttavat käsityksiimme esimerkiksi seksuaalisuudesta, sukupuolesta, ihonväristä, uskonnosta, kansalaisuudesta ja yhteiskuntaluokasta. Normit säätelevät mm. sitä, kenen äänellä on oikeus tulla kuulluksi ja kuka jää ulkopuolelle. Normit ovat yleensä sisäistettyjä ja huomaamattomia, ja yleensä vasta normista poikkeaminen tai sen rikkominen tekee sen näkyväksi. Normikriittisyys on asenne normien kyseenalaistamiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Normikriittisyyttä on esimerkiksi sen pohtiminen, mikä rakentaa tai purkaa toiseutta. Queer- opastus on esimerkki normikriittisestä katselutavasta museoaineistoon. Lue lisää normikriittisyydestä.

 
Siirry sivun alkuun
Ajatuksia ja kohtaamisia

Ajatuksia ja kohtaamisia
Mitä kulttuurin yhdenvertaisuuden, moninaisuuden ja saavutettavuuden kentällä on meneillään juuri nyt?

Sarjan Ajatuksia ja kohtaamisia kaikki kirjoitukset