Ohita navigaatio

Henkilökunta bloggaa 16.6.2014

Sari Salovaara: Normaalin rajoja koettelemassa

Ruotsissa festivaalilla koettua: tanssiva pyörätuolia käyttävä esiintyjä katsoo vangitsevasti yleisöä suoraan kohti, tässä ja nyt. Tilassa ollaan läsnä.


"En hemlig rörelse" on esityksen nimi, mutta salaisuuksien verhoja lasketaan alas. Vammaiskulttuuri kiinnostaa, sillä katsomo on täynnä. Esityksen tarjoava Festival Normal oli osa Uumajan kulttuuripääkaupunkivuoden tarjontaa ja samalla sen valtarakenteita kyseenalaistavaa teemakokonaisuutta.

Festivaalitoimisto teatterin aulassa Uumajassa

Miksi sitten vammaisia ihmisiä pitäisi katsella esiintymislavoilla? Ehkä siksi, että he tekevät kiinnostavaa taidetta. Uumajassa on haluttu profiloitua keskustelujen herättämiseen ja siihen, että taiteen kautta ihmisyydestä välityttävä kuva on mahdollisimman kokonainen. Ja se kuva ihmisyydestä voi olla myös epätavallinen tai jonkun mielestä häiritsevä.

Samaan aikaan Suomessa oli tarjolla samankaltaista intensiivistä kokemusta. Helsingissä CrossOver-festivaalilla itsensä laittoivat likoon taiteilijat, jotka eivät esiintyneet rahasta vaan siksi, että halusivat. Tapahtumassa taide on tärkeintä, mutta myös vammaispoliittisuus on läsnä. Se näkyy ainakin siinä, että tekijöiden vammaisuutta ei piilotella vaan siitä voi tulla taiteelle lisää voimaa ja sisältöä.

Nämä kaksi festivaalia eivät ole ainoat, joita järjestetään valtavirtaa ja marginaalia suloisesti sekoittaen. Tällaiset tapahtumat tuovat taidekentälle uusia tapoja tehdä taidetta. Sekä tekijöiden omat käsitykset että taideyleisön tapa nähdä ja hahmottaa ympärillään olevaa muuttuu. Normit asettuvat uusiin kohtiin.

Jututin sekä Uumajassa että Helsingissä festivaalin järjestäjiä. He olivat läkähtyneitä - niin kuin voi olettaakin. Järjestäjille kaatuu näissä tapahtumissa tekemistä myös saavutettavuuden takaamiseksi: pääseekö tiloissa liikkumaan - myös lavalle ja näyttelijöiden tiloihin? Miten voisi olla varaa viittomakielen tulkkeihin tai kuvailun järjestämiseen?

Erik Nyström on tehnyt sekalaisia töitä teatterissa

Entä taiteilijat sitten? Uumajassa Erik Nyström totesi, että on joutunut ja päässyt kasvamaan tehtävien myötä. Hän on ollut mukana Ögonblicksteaternin useissa tuotannoissa. Hän sanoo, että vammaisen ihmisen on oltava kunnianhimoinen ja yritettävä vielä enemmän alalla, joka ei kenelläkään ole helppo. Onnistumisiakin on kuitenkin nähty. Uumajan festivaalin päävieras Candoco Dance Company Iso-Britanniasta on esimerkki reunalta lähteneestä, mutta keskeisen aseman vakiinnuttaneesta tanssiorganisaatiosta.

Elinn Bolonassos on tuottajana Festival Normal -tapahtumassa

Uumajassa tuottaja ja taiteilijat pelkäsivät, ettei Festival Normal -tapahtuman järjestämiseen löydy jatkossa resursseja. CrossOver Suomessa kipuili täysin nollabudjetilla, teki vaihtokauppaa ja odotti avustuspäätöksiä. Talouden kannalta mentiin siis molemmissa maissa rimaa hipoen ja monesti se alittaen.

Herää kysymys, että voisivatko vammaiskulttuuriin linkittyvät toimijat eri puolilla Suomea ja Pohjolaa jotenkin yhdistää kokemustaan ja voimavarojaan? Ehkä hakea rahoitusta hankkeelle, jossa tätä kartoitettaisiin?

Kirjoittaja Sari Salovaara / Kulttuuria kaikille -palvelu
Kuvat Sari Salovaara ja Outi Salonlahti

 
 
Siirry sivun alkuun
 Henkilökunta bloggaa

Henkilökunta bloggaa
Mira, Rita, Outi K., Aura, Sari ja Outi S. kirjoittavat Kulttuuria kaikille -palvelun toimintaan liittyvistä ajankohtaisista asioista.

Sarjan Henkilökunta bloggaa kaikki kirjoitukset