Ohita navigaatio

Henkilökunta bloggaa 3.7.2013

Terveisiä Mistralin tuulista!

Elinikäinen oppiminen on hienoa totta tosiaan. Olimme Etelä-Ranskassa oppimassa kulttuurialan ja sosiaalityön yhdistämistä. Silmämme aukenivat! Käytännössä jouduimme hyökyaaltoon, jossa risteilimme neljän päivän ajan erilaisten ruohonjuuritoimijoiden arjessa ja juhlassa.

Tutustuimme kunnalliseen luomusiirtolapuutarhaan, jossa palstat oli jaettu yhteisöille 1-2 vuodeksi kerrallaan ja alueella oli myös taidetoimintaa (Espelidon puutarhat). Samoin tutustuimme sosiaalisektorin ylläpitämään yhteisöön, josta oli mahdollista saada asunto, mutta asukkailta edellytettiin osallistumista töihin ja tarjolla oli mahdollisuus tehdä teatteria ja musiikkia (Le Village). Heidän kanssaan pääsimme kokeilemaan soundpainting-työpajaa.

 

Paljon ihmisiä katselee puutarhaa ja ottaa valokuvia, tasutalla tiilirakennus
Espelidon puutarha. Kuva: Aura Linnapuomi


 

Tiilistä ja muovista rakennettu vaja, jossa kymmenisen ihmistä seisoo pöydän ympärillä, pöydällä valkosipuleita kuivumassa
Villagessa kasvatetaan muun muassa valkosipulia. Kuva: Outi Salo


Asunnottomien tilojen yhteydessä oli residenssejä taiteilijoille (Casa). Työttömiä, asunnottomia ja vammaisia kokoontui päivisin tilaan, jossa kävijät itse loivat toiminnan profiilin ja hallinnoivat rahan käyttöä (GEM). Yksinhuoltajan varassa tai muuten vaikeassa asemassa olevat perheet saivat asuntoapua ja mahdollisuuksia toteuttaa omia projektejaan sekä vertaistukea keskusteluryhmästä (Logisol). Psykiatrisen sairaalan yhteydessä toimi nykykulttuurikeskus ja taidegalleria, jossa taidetta tekivät niin potilaat kuin muutkin kaupunkilaiset yhteisvoimin. Taiteilijaresidenssien kautta paikalla on aina myös taiteilijoita. (3 bis f - Centre dárt, Hôpital psychiatrique Montperrin).

Kohtaamiset ihmisten kanssa olivat matkassa parasta. Tapasimme paljon sekä sosiaalityöntekijöitä että palveluja käyttäviä ihmisiä, jotka olivat ylpeitä siitä mitä saavat aikaan. Keskustelua käytiin ranskaksi, englanniksi ja eri kieliä sekoittamalla - välillä aivomme olivat ylikuumenemisen partaalla, mutta kommunikointi onnistui aina jotenkuten. Tapaamamme ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja kertoivat vuolaasti omasta toiminnastaan. Oli innostavaa tavata niin paljon toimintaan sitoutuneita ja avoimia ihmisiä.

grundtvig_GEM

GEM on yhteisöllistä toimintaa, jonka perusidean jokainen voi lukea kokoontumistilan seinältä. Kuva: Sari Salovaara

Kulttuuritoiminnan ja sosiaalityön välimaastoon syntyy tiloja ja toimintaa, joka ei ole pelkästään kumpaakaan. Tuntui siltä, että Ranskassa eri toimintamuodot tukevat toisiaan ja sulautuvat jo tiiviisti toisiinsa, kun taas Suomessa kulttuuri ja sosiaalityö ovat kauempana toisistaan.

Opimme Cavaillonin teatterin, La Scéne Nationalen johtajalta hienon lauseen "Kulttuuri on hyödytöntä, ihan kuin rakkauskin". Teatteri järjesti yhdessä Le Villagen ja Fondation Abbé Pierren kanssa taidefestivaalin otsikolla "C´est pas du luxe!" viitaten siihen, ettei kulttuuri ole luksusta vaan yksi tarpeistamme.

Teatterisalin lavalla istuu tuoleilla ihmisiä takaapäin kuvattuna. Edessä mies puhuu ja elehtii.
Pääsimme kokeilemaan soundpaintingia Cavaillonin teatterin salissa. Kuva: Outi Salo


Kaikelle näkemällemme taidetoiminnalle oli yhteisenä nimittäjänä ihmisiä "takaisin yhteiskuntaan" avustava organisaatio Fédération Nationale des Associations d´Accueil et de Réinsertion Sociale (FNARS). Matka liittyi oppimiskumppanuushankkeeseen nimeltä "Culture - Inclusion - Participation". Hanketta rahoittaa aikuiskoulutuksen Grundtvig-ohjelma, joka on osa Euroopan unionin Elinikäisen oppimisen ohjelmaa.

Vaikka matkan käytännönjärjestelyt vähän ontuivat, oli vastaanotto jokaisessa kohteessa hyvin lämmin. Hienoa matkassa oli se, että vaikka seikkailimme monissa eri organisaatioissa ja neljässä eri kaupungissa, tapasimme samoja ihmisiä useaan kertaan. Lähes kaikki viikon varrella tapaamamme ihmiset kokoontuivat lauantaina vielä päätösjuhlaan, ja tunnelma oli katossa.

Paljon ihmisiä istuu pitkien pöytien ääressä tehdasmaisessa tilassa
Päätösjuhlaan kokoontuivat kaikki joita olimme viikon aikana tavanneet - ja vielä muitakin. Kuva: Outi Salo


Tässä ensimmäisiä ajatuksia näin heti matkan jälkeen - palaamme matkan asiasisältöön analyyttisemmin elokuussa! Seuraava hankkeen kokous on Helsingissä. Tuntuu, että sisällön suhteen rima on jo asetettu korkealle. Toivotaan, että kykenemme samaan rakentaessamme ohjelmaa Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa.

espelido_6
Saimme muistoksi vielä Espelidon keramiikkapajassa valmistetut kauniit mitalit. Kuva: Aura Linnapuomi


 

Kirjoittajat: Sari Salovaara ja Outi Salo. Matkassa mukana Kulttuuria kaikille -palvelusta oli myös Aura Linnapuomi.

Sari ja Outi viiniköynnöksen alla

Kuva: Aura Linnapuomi

 
 
Siirry sivun alkuun
 Henkilökunta bloggaa

Henkilökunta bloggaa
Mira, Rita, Outi K., Aura, Sari ja Outi S. kirjoittavat Kulttuuria kaikille -palvelun toimintaan liittyvistä ajankohtaisista asioista.

Sarjan Henkilökunta bloggaa kaikki kirjoitukset