Ohita navigaatio

Henkilökunta bloggaa 11.3.2013

Sari Salovaaran valokuva

Lupa inspiroitua: taidetta, politiikkaa ja esteetön residenssi

Vietin hiljattain innostavan aamupäivän kuunnellen vammaispoliittisesti latautunutta taidekeskustelua. Suomalais-brittiläisessä keskustelussa lainehti aiheita kuten onko vammaisille taiteentekijöille ovia auki vai ei, tai mikä on outsider-taidetta?

Tapaamisen käynnistäjänä oli taiteilija Aidan Moesbyn vierailu Suomessa. Hän oli matkustanut Arts Councilin apurahan turvin Suomeen tapaamaan taiteilijoita, tuottajia ja kuraattoreita. Kynnys ry:llä tapaamisessa mukana olivat Kalle Könkkölä, Ismo Helen, Sanni Purhonen ja Eili Ikonen eli Miss Kompro.

Moesby esitteli töitään ja tuntui suorapuheiselta ja helposti lähestyttävältä kaverilta. Hänen työskentelynsä lähtökohtana on teksti. Taiteessaan hän käsittelee sitä kielellistä ja visuaalista kuvastoa, jonka avulla me jokainen pyrimme järjestämään käsityksiämme ympärillä olevasta. Teokset rakentuvat usein tilaan ja niillä on monikerroksisia merkityksiä.Valokuva Aidan Moesbystä

Mieleen jäi kuva teoksesta, jossa tavallisessa vessanpeilissä piirtyi luettavaksi sana valheita. Teoksen tekijöinä oli ollut syömishäiriöiden takia hoitoon hakeutuneita ihmisiä. Moesby työskentelee usein yhdessä yhteisöjen kanssa. Hänen kokemuksensa loppuun palamisesta ja mielenterveyden horjumisesta ovat saaneet hänet haastamaan taiteessaan ihmisten ennakkokäsityksiä ja tarvetta määrittää asioita.

Käsitetaiteilijana ja muutoinkin Moesby'tä ärsyttää ihmisten taipumus tehdä nopeita ja suoraviivaisia tulkintoja ja kategorisointeja. Hän esimerkiksi kysyy, miten rikkoa rajaa outsider-taiteen ja muuksi taiteeksi tunnustetun taiteen välillä. Ja miten edistää taiteilijan ammatillisuutta jos takana ei ole muodollista taiteilijakoulutusta.

Valokuva: Ismo Helén ja Aidan Moesby keskustelevat pöydän ääressä
Ismo Helén ja Aidan Moesby

Suomessakin olemme pyörittäneet myllyä taiteen ja vammaisuuden rajapinnoista. Määritelmän vammaispoliittinen taide on koettu kuvaavan taidetta, joka käsittelee vammaisuuden kokemusta. Sillä on tärkeä paikkansa erilaisten identiteettien tutkimisessa ja vammaisen ihmisen kokemusten näkyväksi tekemisessä. Mutta viime kädessä kunnianhimoisesti tehty taide ei tarvitse monia määreitä, se puhuttelee riippumatta tekijästä. Ja taiteen tekijä on aina ihminen, jonka pitäisi pystyä elämään arkeansa ja mieluiten pystyä ansaitsemaan toimeentulonsa taiteen tekemisellä. Ja näin myös silloin kun taiteilija ei mahdu normiin esimerkiksi siten että olisi terve ja/tai vammaton.

Itse innostuin valtavasti Moesbyn yhden taustayhteisön toimintatavasta ja mallista. Miksei perustettaisi Suomeenkin vastaavaa?! The Art House tukee monin eri tavoin etenkin vammaisia taiteilijoita heidän urallaan eteenpäin. Sinne voisivat suomalaisetkin hakea residenssejä! Tiloissa on esteettömiä työskentelytiloja ja asuntoja. Siellä voi saada käytännön apua keskuksen pyörittäjiltä ja muilta taiteilijoilta. Residenssiä hakeakseen taiteilijan ei täydy olla vammainen, mutta oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisten mahdollisuuksien kannattaja täytyy olla. Keskus on Wakefield-nimisessä kaupungissa, lähellä on Leeds ja Manchester myös.

Eikö joku meiltä Suomesta voisi mennä Wakefieldiin Art Houseen hakemaan inspiraatiota ja toiminnan mallia? Aidan Moesby voisi toimia yhtenä linkkinä. Moesby tutki matkallaan erilaisia työskentelyn tapoja ja malleja ja arvostaa mahdollisuuksia luoda kontakteja, jotka johtavat kenties jonkunlaiseen yhteistyöhön. Hänen työhönsä voi tutustua osoitteessa aidanmoesby.co.uk.

Teksti ja kuvat: Sari Salovaara

Valokuva: Kalle Könkkölä ja Aidan keskustelevat
Kalle Könkkölä ja Aidan Moesby parantavat maailmaa


 
Siirry sivun alkuun
 Henkilökunta bloggaa

Henkilökunta bloggaa
Mira, Rita, Outi K., Aura, Sari ja Outi S. kirjoittavat Kulttuuria kaikille -palvelun toimintaan liittyvistä ajankohtaisista asioista.

Sarjan Henkilökunta bloggaa kaikki kirjoitukset